sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Tilataidetta kaaoksen alta

Miten sitä ihminen on olevinaankin niin kiireinen?? Ettei muka ehdi valokuvia ottamaan??
Kiertelen blogimaailmassa ihastelemassa sitä, miten ihania luovia ihmisiä maailma on tulvillaan! Mutta en saa yhtä ainutta päivitystä itse laitettua.
No, nyt sitä tulee.
 
Ihana viikonloppu takana. Ilmat suosineet pihalla ruopsuttelua. Ja se on kyllä hyvä. Meillä EI ole sitä ihanaa romanttista pihakoivua (jonka kyllä haluaisin), mutta silti piha on täynnä koivun lehtiä. Ja kun on kertaalleen haravoinut, ja hetken touhuaa jotain muuta, johan on nurmi saman näköinen kuin aloittaessa. No mitä siitä, hyvää lannoitetta puskille sun muille, eikös.
 
Aamulla olin kahden päivän päänsärky rupeaman jälkeen energiaa täynnä. Suunnittelin sitä ja tätä ja jos vähän tuostakin.. Tässä vaiheessa mies totesi, että melkein tykkää musta enemmän kun olen väsynyt. Silloin ei kuulema koko ajan pukkaa uutta ideaa. Minun ideani kun kuulema tietävät aina hänelle töitä. Omituinen höpöttäjä tuo mies! :)
 
Suuntasin siis "syvästi loukkaantuneena" ompeluhuoneeseen. Meinasi kyllä energiat hävitä taivaan tuuliin, kun tämä näky kohtasi...
 
 
Huoh! Ei siis muuta kuin siivoamaan ennen kuin pääsi askartelemaan. Tästä kasasta löytyy puolivalmista, uusia ostoksia, suunnitelmia, valmiita töitä... Uudestaan HUOH!!
 
 
Sydän nauha... No pistetään vaikka ikkunaan roikkumaan kiireisimmäksi ajaksi...

 
Tuo päällä oleva nauhus on aiemmalta paperiaskartelukaudelta. Minusta se on kiva.
 
Neuletakista olisi siis taka- ja etukappaleet valmiina. Hihoissa tuntuu tuhrautuvan vähän turhan kauan. Mieli palaisi tekemään tilkkutyötä, mutta olen vakaasti päättänyt, että tämä takki tulee valmiiksi ennen kuin etenen yhtään sen suunnitelman kanssa.
 
 
Tällä viikolla posti toi Tilkkutarhasta odotetun paketin. Kankaita, freezer paperia ja liimakynän.
Ikeasta hieman aiemmin käteen tarttunut kehys, ja siihen ostetut tykötarpeet..
Eli tämänpäiväisen projektin pariin kun pöytä vihdoin löytynyt kaiken erittäin tarpeellisen romun alta.

 
Edessä siis wc-remontti... Eikös ole ihanan söötit kalusteet??
 

 
Tuollaiset hanat haluaisin siihen toimivaankin wc:n..

 
Entäs nämä wc-paperirullat sitten?? Söpöjä kuin mitkä!

 
Tässä siis tilataidetta wc:ssä.. :) Pyyhe vain on jäänyt tausta naulausvaiheessa vaaka-asentoon. Taitaa ilmastointi olla tuossa huoneessa niin kovalla, että pyyhekin meinaa lentää pois!

 
Tapettina Tilda askartelupaperia, peilin ja taulun kehykset joskus Tiimarin ale-laarista löytyneitä koriste pahveja, matto leikattu huovasta , lattiana puuvarastosta löytynyt listanpalainen, peilinä foliota. Kun ei puuterirasian peili suostunut irtomaan hajoamatta, eikä kotoa muuta pientä peiliä löytynyt. Ehkä tämäkin wc saa joskus oikean peilin, jos sellainen osuu eteen. Todennäköisemmin kyllä ei.. ;)
 
Oikein ihanaa uutta viikkoa, ja syksyä!
 
Muistakaa, tänään on hyvä päivä!!!
 
 

lauantai 28. syyskuuta 2013

Lauantaiaamu

Hih, oli pakko jakaa nämä kuvat! Aamulla, kun kömmin makuuhuoneesta olkkariin, minua kohtasi tällainen näky..
 
 
 
Siinä ne urhot katsoo Edith Piafista kertovaa dokkaria telkkarista...
 
 
Jotenkin voin nähdä tässä katseessa:
Mitäs siinä kuvailet, meillä on lauantai-aamun löhö/rapsutushetki menossa!
 
Tämä on heidän viikonloppurutiininsa, köllöttely!
 
Että tällainen vahtikoira meillä! Kyllä se vaan niin taitaa olla, että emäntä meillä on se pahansisuisin..
 
<3
 
 

perjantai 27. syyskuuta 2013

Joulutipuja syyskuussa

Tulihan se syksy! Joka paikkaa kolottaa, käänsin tänään kasvimaan. Ihan käsipelillä, vaikka mies jotain vehjettä siihen suunnittelikin. Vaan ihana, kevättä valmiina odottamaan oleva maa siihen jäi.
 
Muutenkin on saanut tällä viikolla taas tehdä pihatöitä. Dahliat piti kaivaa talvisäilöön, muut arimmat oli jo viimeviikonloppuna sinne kannettukin. Ja täksi talveksi en ajatellut yhtään talventörröttäjää jättää, vaan napsin kasveja alas sitä mukaan kun lakastuvat. Kompostit on täynnä.. :)
 
Enkä minä ihan toimettomana näiden käsitöidenkään kanssa ole ollut. Nyt on selkeä kangaskausi menossa. Surffailen mitä ihanemmissa tilkkublogeissa, ja haaveilen tekeväni tuon ja tuon ja tuon.. No olen minä ainakin yhden saanut tehtyä. Ulla's quilt worldistä löysin tällaisen tosi söpön joulutipu seinävaatteen. Pakkohan sellainen oli tehdä. Tosin, myönnettävä on, ettei minun ole ollenkaan yhtä hieno! Vaan, Kuten aiemminkin sanottu, se on ihan MUN näköinen! Tästä tulee mun uusi mantra!
 
 
Kankaat on varastoista, pieniä jätepaloja, käsin aplikoituna. Tikkaus vielä puuttuu, mutta ehkä sen (joskus) aikakin tulee.
 
Ja kuten näkyy, en minä sentään vielä seinälle joulukoristeita laittele, mutta kyllä se joulut sieltä tulee.
 
Oikein ihanaa viikonloppua kaikille!


torstai 12. syyskuuta 2013

Ovikyltti

Ompeluhuone..
Niin unelmien täyttymys! Täytyyhän siinä siis olla myös ovikyltti.
Vaikka huone on sellaisessa kulmassa, ettei tuota kylttiä kukaan oikein huomaa..
Vaikka huone on lähinnä kankaiden ja lankojen valtameri..
Vaikka mies sanoo, että mun ompeluhuone vyöryy pikkuhiljaa muuhun asuntoon...
 
 
Ihan kuin huone oven takana. Kaikki hiukan vinksallaan, tulivuoriarkistointi-menetelmällä säilytettyä.. :)
 
Minulla tuo mielikuvituksen ja käden välinen linja on todennäköisesti jäänyt sikiöaikana kehittymättä. Kun yritän piirtää kukkasta, siitä tulee takiainen, kun yritän piirtää joutsenta, siitä tulee varis. Mutta onneksi tämä virtuaalimaailma on täynnä toinen toistaan ihanampia ihmisiä. Sinipellavainen lähetti minulle piirtämänsä ompelukoneen kaavan. Ajattelin sitä ihan ensin muualle, mutta tässä sen ensimmäinen esiintyminen minun töissäni.
 
 
 
Olen tässä päivitellyt: voi tätä kasvamisen ja vanhenemisen iloa! Omituinen lausahdus, eiköstä?
 
Selitys:
Oppien mukaan kaikki pitää olla millin tarkkaa, siistiä ja tavarat tip top paikoillaan. Ompeluksissa saumat suorassa, ryttyjä ei suvaita. Kotona kirjat ja mapit viivansuorassa hyllyissä (joka tietenkin täysin vaaterissa), taulut suorassa, tavarat omissa lokeroissaan eikä yhtään pölyhiukkasta tai elukankarvaa...
 
HAH, mulla saumat noudattaa enemmän siksak-kuviota, hyllyt pursuavat mappeja ja kirjoja sikin sokin, nurkissa pyörii pikku-Neoja ja pikku-Nipsuja (no niitä pyörii puoli tuntia imuroinnin jälkeenkin) ja (ainakin ompeluhuoneessa) vallitsee luova järjestys. Ei sidottu paikkoihin vaan siihen mikä sillä hetkellä tuntuu luontevalta säilytyspaikalta. Vaikka sitten keskellä lattiaa.
Miten tämä nyt vanhenemiseen sitten liittyy?
 
SYYLLISYYDEN HÄVIÄMINEN!
Vanhempani, kaikesta ihanuudesta ja rakkaudestaan huolimatta, ovat tässä yhdessä asiassa aivan erilaisia kuin minä. Ja tietenkin tehneet parhaansa opettaakseen noita aiemmin mainittuja oppeja minullekin. Ja minä kilttinä tyttönä olen aina kärsinyt jonkinasteista huonoa omaatuntoa, kun ne eivät oikein minulle istu. Vaan tämä vanheneminen on auttanut irtautumaan tästä. Kyllä mun kotona saa olla just mun näköistä! :)
 
Eikös näin, äippä! <3
 
IHANAA ALKUSYKSYÄ KAIKILLE!
 
ps. Sinipellavainen oli laittanut minulle haasteen, kiitos siitä. Palaan asiaan myöhemmin, kun ehdin asiaan keskittymään.
 
 
 


lauantai 7. syyskuuta 2013

Kaamosta vastaan

Ihana kesäinen päivä, näin syksyn kynnyksellä. Mutta enpä siitä ole paljoa tänään nauttinut. Otin itseäni niskasta kiinni, ja tein blogihiljaisuuden aiheuttaneen urakan loppuun. Eli sain vaihteeksi jotain valmiiksi! :)
 
 
Kankaat on varastoista. Taustakankaan kyllä ostin, riittävän isoa ei varastoista löytynyt. Näyttää paljon tummemmalta kuvassa kuin mitä on, mutta enpä minä näihin kuviin ennenkään ole niin paljoa jaksanut panostaa.. Kun kaikki keskittymiskyky on mennyt työn valmiiksi saattamiseen, en enää siihen kuvaamiseen jaksa keskittyä.. :)
 
 
 Ja pakkohan sitä oli taas koneen hienoja ompeleitakin käyttää. Reunuksen tikkasin kuvio-ompeleella.
Aloitin peitonkin tikkaamisen vapaatikkauksena, vaan en sitten jaksanutkaan. Vain ensimmäinen blokkirivi on tikattu niin, ja loput suoraan neliöiden rajoja pitkin. Ihan on minun näköiseni, sekava kuin mikä.. :)
 
 
Kun näitä peittoja aina on tapana nimetä, tästä tuli kaamosisku. Jos nämä iloiset kesäiset värit piristäisivät, kun ulkona alkaa olemaan pimeää ja kylmää. Tai sitten se iskee lämmöllään kylmyyttä vastaan kun käperryn iltaisin sohvalle.
 
Ja hei, pakko kertoa tuosta meidän Neostakin. Herra ei saa tulla sänkyyn, mutta tulee aina aamuisin nenuineen rapsutettavaksi sängyn reunalle.
Alkuviikolla rapsuttelin selkääni, ja ihmettelin, että mikäs se täällä onkaan. HYI, siellä oli PUNKKI!! Koiruus on varmasti lauantai-aamuna tiputtanut korvistaan, kun tuli herättämään minut. Mies oli siis käynyt lenkillä koirien kanssa.
Ja tietenkin puremakohta oli tulehtunut, joten nyt mulla on kolmen viikon antibioottikuuri... Ihan varmuudeksi, jos vaikka mokoma ällötys olisi borrelioosin tartuttanut. Yhtään en kyllä tykännyt mokomasta punkki-parkin (Neo) siirrosta!!
 
Nauttikaa lämpimästä, ihanasta viikonlopusta!
 
 


keskiviikko 21. elokuuta 2013

Iltapalaa ja käsityö ADHD

Mulla on selkeästi vahva keskittymishäiriö, ainakin mitä käsitöihin tulee. Neuletakista on takakappale valmis, sukat on ihan samassa pisteessä kuin viimeeksikin, yksi mandariini ja yksi päärynä on virkattuna, ja uusimpana aloitin  tilkkuilua. Elämäni ensimmäisiä kuusikulmioita pistelin eilen yhteen. Todella koukuttavaa touhua.. Niin ja onhan siellä odottamassa ne kaksi torkkupeittoa virkkaajaansa ja ristipistotaulu pistelijäänsä..
No, kaipa joskus jotain valmistakin tulee. :)
 
Ja hei, jotain valmistakin. Tai paljonkin. Papuja pitäisi tänään ryöpätä pakkaseen, porkkanatkin alkavat olla säilyttämiskokoisia, kurkkusatoa on tullut niin, että lupasin tänään hävittää jo kasvuston. Kun enää ei yksinkertaisesti mahdu mihinkään säilömään niitä! Tomaatteja mies keittää soosiksi viikottain, ja paljon on vielä tulossa.
Ja tämän kesän ylpeyteni, miehen eilinen iltapala, jota on vielä lisääkin kasvustossa.
 
 
Tuoksui hyvältä, ja maistui vesimelonilta, sanoi mies. Itse en näistä välitä.
 
Mukavaa viikon jatkoa!
 
 

maanantai 19. elokuuta 2013

Viikonlopun rapuilua

Perjantaina mies sitten tuli kotiin pahvilaatikon kanssa, josta kuului tsiksutusta. Muuksi en tuota ääntä osaa kuvata. Tällaisiä rumiluksia sieltä yritti kovasti pois
 
 
 
Toisaalta, kyllä ne ihan selkeästi huusi apuvaaaa...
 
Mutta muuttuivat herkulliseksi juhlaruuaksi!
 
 
Unohtui tuo kuvaus siinä vaiheessa kun pöydän keskellä oli valtava keko kauniita punaisia rapuja. Muistin siinä vaiheessa, kun vatsa oli jo täynnä.. :) Onneksi edes yksi jäi kännykän linssiin kypsänäkin.
 
Juhlat olivat todella onnistuneet. Vietimme ne pihalla, lainatussa juhlateltassa. Koristeena kaiken maailman rapu-krääsää, kukkia, ja oman pihan satoa. Kynttilöiden loisteessa, sateen ropistessa teltan kattoon. Oli todella ihana ilta!
Vaikka eilen kyllä ajattelin, että taisivat olla ravut pilaantuneita. Sen verran päässä ne snapsilaulut jyskytti.. ;)
 
 
Tämä on siis vasta valmisteluvaiheesta otettu, joten pääasiat puuttuvat pöydästä.

 
Tiedä kehtaako tätä edes tunnustaa.. Ei se sitten riittänyt että menivät keväällä kurpitsat ja kesäkurpitsat sekaisin, menivät myös koristekurpitsat ja ne amerikkailaiset oranssit pallotkin.. Tällaisia kaunokaisia siellä kasvimaalla kasvaa kesäkurpitsojen joukossa..
 
No on tämä tohellus omalla tavallaan mukavaakin. Kivoja yllätyksiä löytyy joka päivä.
 
Vieraat toivat upean lahjan.
 
 
Sanoin miehelle, että nyt hänen täytyy rustailla mulle rakkauskirjeitä tuonne kasvimaalle.. :)
 
Eilen kävin hakemassa naposteltavaa kasvimaalta, ja tämmöinen yllätys löytyi porkkanarivistöstä.
 
 
Sai hyvälle mielelle!
 
Toivottavasti kaikilla on yhtä hyvä mieli, koko viikon!
 


perjantai 16. elokuuta 2013

Pieni kasvojenkohotus

Ihana viikonloppu taas edessä!
Miehen sisarusten kesken kiertää rapujuhlien järjestämisvuoro, ja tänä vuonna se on taas meillä. Siis pitäisi tehdä sitä ja tätä ja....
No mies lähti rapuja hakemaan, ja minä keksin, että kyllä nuo keittiön tuolit kaipaa kasvojenkohotusta. Ihmeitähän silläkään operaatiolla ei tehdä, mutta... :)
 
Lopputulos:
 
 
Keittiö alkaa olemaan suhteellisen sinistä ja valkoista. Viimeeksi sellaiset värit vallitsivat, kun kuopus syntyi.. Eli vaivaiset 18 vuotta sitten. Mihin ihmeeseen se aika kuluu?
 
Tällaiset tuolit olivat ennen päähänpistoa
 
 
En enää edes muista, minkäväriset istuinosat näissä on ostettaessa ollut. On niin moneen kertaan tullut päällystettyä uusiksi. Mutta sentään muistan, että rungot olivat kirsikan väriset! :)
 
Kaipa jotain muutakin nyt tarvitsisi niiden juhlien eteen tehdä.. Ei vaan millään malttaisi tästä kisastudiosta nousta pois....
 
Oikein hyvää viikonloppua!
 


lauantai 10. elokuuta 2013

Saisiko tavalliset kotilot takaisin??

Tänään kauppareissulla totesin, että ihan hyvä kun pihalla löytyy kotilopopulaatio. Meinaan näitä kavereita en sinne kyllä halua!!!
 
 
 
Täytyy myöntää että ensireaktio oli kyllä: HYYYYIIII!!! En ole ennen espanjansiruetanaa tavannutkaan. Olipa aikast ällö ja iso kaveri. Siinä se paikallisen automarketin asfaltilla mateli. Tai miksi sitä etanan kulkua nyt pitäisikään kutsua.
 
Jotta jonkinlaisen osviitan ölliäisen koosta saa, laiton "pikku"kukkaron viereen mittakaavaa antamaan.
 
 
Tuolla mun lompakolla on mittaa 20 cm, eli yök mikä etana!!
No, en usko että se kovin kauaa sai enää vaellustaan jatkaa. Kaipa jokin auto sen yli ajoi, parkkipaikalla kun oltiin.
 
Nyt toivon todella, etteivät nämä löydä tietään meidän puutarhaan!
 


perjantai 9. elokuuta 2013

Keskeneräisyydet synttärilahjalla blogattuina

Siis en minä ihan toimettomana ole ollut. Töiden ja säilömisten lisäksi... Tässä ne surullisen kamalat sukat..
 
 
 Tai siis eihän sukissa mitään vikaa ole. Näistä tulee ihanat, kunhan joskus mahdollisesti vain valmistuvat. Kuvio vain on minun logiikallani aivan mahdoton sisäistää. No ehkä joskus..


Ratkaisin ongelman aloittamalla tiistaina villatakin. Näyttäisi tulevan talveksi ehdoton uusi suosikki. Vai mitä sanotte?


Ohje on Novitan syksyn lehdestä, ja todella joutuisa tehdä. Lankana, taas,  tuttuakin tutumpi seiskaveikka. Kun sitä saa niin helposti tuosta ruokakaupasta... :)

Ja sitten se synttärilahja. Mies osti lupauksensa mukaisesti mulle täppärin!!! Hieno kuva sormenjälkineen ja näytöstä heijastuvine kompostikannuineen päivineen... :)
On vain pientä opettelua tämän käyttö. No, eiköhän tuo tuosta pian ole kuin vanha tuttu.



Tämä vehje oli toivelistalla kahdesta syystä, e-kirjat tulee paljon paperisia halvemmiksi. Ja toisekseen käytän paljon netin syövereistä ohjeita käsitöihin. Tästä niitä on paljon kätevämpi tutkailla ja seurata kuin läppäristä.

Mutta joko vika on käyttäjässä, tai tässä bloggerissa, mutta aivan mahdoton päivittää! Siirryin tässä vaiheessa läppärille, että saan joskus tämän valmiiksikin!! Täytyy perehtyä, saisiko asetuksista tätä helpommaksi käyttää tuolla vehkeellä.
Oikein rentouttavaa viikonloppu

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Kurpitsan tuholaiset

Laatikon kesäkurpitsaviljelmä ei mennyt ihan kuten piti.. Olin sekoittanut taimet, ja kesäkurpitsan sijasta laatikostossa kasvaakin kaksi kurpitsaa ja kaksi kesäkurpitsaa.. Kasvimaalla taas ovat ne loput kesäkurpitsan taimet.. :)
 
No sattuuhan tuota. Olen tässä ihastellut laatikon kurpitsasta kasvavaa pallukkaa. Siemenethän otin viime syksynä talteen halloween-juhlien koristelyhtyä kaivertaessani. Mutta mutta, nyt tähän on kyllä iskenyt jokin tuholainen... Mitäs luulette, mikäs on ollut asialla??
 
 
Tuossa äsken olin nostamassa perunoita ruokapöytään, kun kurpitsalaatikon vierestä alkoi kuulu ihmeellistä lehtien kahinaa. No hittolainen, tuholainen selvisi sitten kertaheitolla!! Neohan se on kuvitellut tämän olevan pallonsa! Nuo ovat siis mokoman koiruuden kynnenjälkiä, kun on yrittänyt palloa ottaa pois piikikkäiden lehtien alta.
 
Että sellaista.. :)
 
Oikein hyvää alkavaa viikkoa!


torstai 1. elokuuta 2013

Elokuu

Kesäloma loppui. Ja vaikka viihtyisin ihan kotiherratterena, on se ihan ok taas töihinkin palata. Säätkin muuttuivat heti. Luontoäiti auttaa töihin palannutta, ettei tarvitse iltaisin niska väärässä kastella kasvimaata ja kukkusia. :)
 
Satoa viimeisellä lomaviikolla säilöin niin, että kaikki paikat pursuaa. Vielä kun isännän odottamat sienet putkahtelisivat sateiden alettua korjattavaksi, olisimme jo valmiita syksyn odotukseen.
 
Kyllä se vain on ihana, että noita vuodenaikoja piisaa. Vaikka lämpö ja aurinko on niin mahtavaa, on aina ihana myös odottaa sitä seuraavaa vuodenaikaa.
 
 
Dahliat ovat nyt kauneimmillaan. Edelliskeväänä ostin ensimmäiset mukulat, enkä ole voinut kuin ihmetellä, miksen näistä muka ennen tykännyt?? Siis kertakaikkisen loistavia kukkia. Ja miten paljon erilaisia niitä mahtuu yhteenkin penkkiin??!!
 
Pihalla pitäisi alkaa toteuttamaan kesän viimeisiä projekteja, mutta syksy on selkeästi jo haisteltavissa ilmassa.. Meinaan villalangat pujahtavat käteen ihan huomaamatta iltaisin kun sohvalla istuu.. Nyt on työn alla sukat. Enkä kyllä koskaa ole YHTÄ sukkaa tehnyt niin kauan kuin tätä ensimmäistä. En tiedä miksi mallin kirjoneule on minulle niin hidas neuloa. Toivottavasti lopputulos on vaivan arvoista!
 
 


keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Menneiden vuosikymmenten tunnelmaa

Sadonkorjuu, ja sen säilöntä, on herättänyt minussa piilevän mummon. Keittiön ikkunat kerrassaan huusivat salusiineja peitokseen. Joten ei muuta kuin sellaiset tekoon.
 
 
Pöydällekin hankin vanhan kunnon vahakankaan. Ja tottakai santpauliat pääsivät ikkunalaudalle. Vielä kun siihen ulkoa raaskisi pelakuut tuoda, olisi mummola-tunnelma täydellinen! Ehkä... :)
 
 
Olen säilönyt punajuuria ja kurkkuja minkä kerkiän. Porkkanoitakin eilen maistoin, ovat jo syötävän kokoisia, mutta kasvakoot vielä hetken.
 
 
 
 Kesäkurpitsa aloittelee sadon tuottamista, muutaman olen jo poiminut grillattavaksi. Papu venyttelee versojaan vanhan sängyn jousistoa vasten, ja kukkiakin on jo tuottamassa.
 

 
 
 Oman maan herneet on NIIN makeita..
 
 
Kurkku on lähtenyt uudelleen tuottamaan satoa, ja on päättänyt ryhtyä huumormiehiksi tällä kertaa. Vai mitä sanotte tästä???
 
 
Ihan ei taida EU standardeja täyttää.. :)
Tomaattejakin on vihdoin päästy napostelemaan.
 
 
 
Eli ei muuta voi sanoa, kuin että ihana tätä sadonkorjuuaikaa!!!
 
 
 


torstai 18. heinäkuuta 2013

Kangaskaupan viettelykset

Tiistaiaamuna ennen miehen töihin lähtöä pohdin, jaksaisko lähteä marjametsään. Näähh.. Ei jaksa, totesin. Olis vissiin pitänyt sittenkin jaksaa. Eksyin sitten kangaskauppaan. Ja siellä oli vaikka ja miten paljon taas kerran ihania kankaita. Jäihän niitä sitten kassillinen mukaan. Joten nyt täällä on ompelukone surrannut. :)
 
Ensimmäisenä kangas, joka oli aivan ihastuttava, meinaan tällainen.
 
 
Ei minulla ollut mitään aavistusta, mihin tätä käyttäisin, mutta se kuului sarjaamme: pakko saada!
Onneksi ei sentään jäänyt pölyttymään, vaan samana iltana siitä surauttelin lehtikotelon seinälle. Ajattelin, että tähän sopivat hyvin uusimmat puutarhalehdet selailujen välillä säilytettäväksi.

 
Siinä se nyt killuu seinällä vanhan ristipistotyön ja lapsuuden nahkaliivini kanssa.
Tarttui sieltä kaupasta myös hyödyllistä kangasta. Tämä oli kaunis kuin mikä, ja siitä valmistui helpoista helpoin tunika. Tykkään kyllä tästäkin. Aina kun noista ompeluksista ei tule ihan sellaisia kuin suunnitteli. Mistäköhän johtuu??

 
Niin, ja kyllä minä siellä marjametsässäkin olen juossut. Sunnuntaina käytiin miehen kanssa. Tulos taisi olla kokonainen litra mustikoita. Tiistaina käytiin toisessa metsässä. Tulos huimat puoli litraa. Meinasi jo epätoivo iskeä. Missä kaikki mustikat luuraa???
Eilen sain miehen houkuteltua illalla vielä kerran, kolmanteen metsikköön. Lupasin, että jos nyt ei mustikoita löydy, niin en enää tänä vuonna häntä marjametsään houkuttele.
Ja voi sitä riemua! Metsä pullollaan mustikoita!
Nyt kyllä selkä ilmoittaa, että ei ollut kiva ollenkaan. Mutta väliäkö sillä.
Koiruudet ovat olleet onnesta soikeina kun ovat päässeet metsissä juoksentelmaan oikein urakalla. Neossa on vain sellainen "pieni" vika. On niin äitin poika kuin olla voi. Ja väsymyksen iskiessä ei halua olla metriä kauempana minusta. Hieno juttu sinänsä. Mutta pitääkö sen aina iskeä se ruhonsa maaten juuri siihen makoisimman näköiseen marjapuskaan?? :)
 
 
Mutta ei tälle söpöliinille voi olla vihainenkaan!
 
Nyt on mehumaija porisemassa, ensimmäinen satsi mehua talven varalle siellä on tulossa. Oikea sekamehu. Lykkäsin kaikki marjat, mitä pihalla kasvaa (mansikka, punainen herukka, vadelma ja karviaismarja), yhteen tällä viikolla poimittujen mustikoiden kanssa. Saas nähdä, millaista tulee.
 
Oikein ihanaa loppuviikkoa!
 
 


maanantai 15. heinäkuuta 2013

Lomaviikko 2:n saldo

Myös mies lomaili viime viikon. Joten kävi kuten yleensä, paljon mitään en saanut aikaiseksi.. :)
 
Mutta kasvun ihmettä on ihana seurata. Kasvihuoneessa minulla on jättipotti tulossa. Ei ne kurkut ja tomaatit, vaikka ihania ovatkin, vaan tämä:
 
 
Ahkera siveltimen kanssa heiluminen on siis kaikesta skeptisyydestä huolimatta tuottamassa tulosta! Kolme tällaista olen puskasta bongannut, joten täysin onnistumaton ei tämä kokeilu ollutkaan! Olenko vähän ylpeä itsestäni.. ;)
 
Ja tottakai jotakin käsityörintamallakin saanut olen aikaiseksi. Ikean reissusta jäi käteen tällainen "hirmuisen" kallis lamppu, peräti alta 7 €.
 
 
Pienellä servietti tuunauksella mulla roikkuu ompelupöydän yläpuolella ihan ehta tee se -itse Marimekko lamppu.
 
 
Minusta tuo onnistui tosi hyvin.
 
Sitten muuhun kasvun ihmeeseen.
Keväällä perustettuun uuteen kukkapenkkiin kylvin sinne tänne myös kesäkukkia. Ja vaikka tarkoitus olikin pussit säästää, onnistuin ne hävittämään. Siksi on ollut ilo huomata tämä kaunokainen muiden ihanuuksien joukossa.
 
 
Täytyy muistaa kerätä siemenet talteen.
 
Liljat kukkivat kauniisti. Tosin etanat tykästyivätkin näihin tänä vuonna. Liljakukkoja ei ole näkynyt pahemmin. Varmaankin liljojen siirto auttoi vähänksi aikaa asiaan.

 
Auringonkukat availevat nuppujaan kasvimaalla

 
Samoin kehäkukat ja krassit. Korianteri tuottaa tosi paljon siemeniä. Kun vain vielä tulisi käytettyä talven aikana.. No, se on miehen murhe. Onneksi!

 
Vaan tämä sato on ylittänyt tänä vuonna odotukset. Taidankin lähteä poimimaan punajuuret ja aloittaa niiden säilönnän.
Niin olenhan minä jo ensimmäiset satsit kurkkuakin jo säilönyt.

 
Oikein ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!